Selvästi minua nuorempi veljeni valmistui unelma-amattiinsa ja sai heti työtä kaupungista, johon itsekin riemumielin muuttaisin. Se on minulle kitkerä nokare. Tällainen tunne sitä paitsi kuuluu kiellettyjen tunteiden listalle. Lähimmäisten onnistumisestahan pitäisi iloita. Minä en pysty - en tilanteessani, jossa kaikki ovet vaikuttavat lukituilta. Niiden avaaminen vaatisi vuosien työn, enkä jaksa sitä enää tehdä. En jaksa yrittää.
Kateus ja katkeruus yhdistynevätkin usein tilanteisiin, joissa ihminen on menettänyt mahdollisuuden ja halun yrittää saavuttaa asioita, joihin toiset yltävät. Ei ole koskaan kiva jäädä syrjään siitä porukasta, jolla on mahdollisuus tehdä asioita, joihin itse ei pysty. Se ei ole kivaa koulun pihalla eikä se ole kivaa yhteiskunnassa. Syrjään jääminen katkeroittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Vastavierailulla :).
Kovin tuttu tunne tuo kateus ja katkeruus. *huokaus*
Ja edelliseen postaukseen viitaten: ainakaan kirjoitustasi sinun ei tarvitse millään tavalla hävetä. Ihanaa löytää netistä joku, joka osaa suomen kieltä :).
Lähetä kommentti